Kirjoittanut Anja Mäkelä
Kesän 2023 reissun aloitimme perjantaina 7. heinäkuuta pyöräilemällä aamulla Pirkkalasta Tampereen asemalle. Juna kuljetti meidät Vaasaan. Ensimmäiseksikevensimme kuormaa jättämällä sivulaukut keskustan hotelliin. Lounaan jälkeen suuntasimme Raippaluotoon. Pitihän meidän päästä polkemaan Suomen pisin maantiesilta, 1045 metriä. Lisäksi ihailimme Merenkurkun maisemia, poikkesimme Raippaluodon kirkkoon ja herkuttelimme jäätelöllä. Paluumatka poljettiin samaa reittiä ja lopussa saimme niskaamme reissun ainoan sadekuuron. Sitten tutustuimme Vaasan ihmeeseen – kännykkäsovelluksella käytettävään lasiseinäiseen pyörätalliin, jossa on kameravalvonta. Sinne jätimme Cresentimme nukkumaan. Hotellilla vaihdoimme kuivat vaatteet ja jatkoimme Vaasaan tutustumista jalan. Pyöräilyä kertyi päivän aikana 74 km.
Lauantaina nautimme hotellin aamiaisen ja pakkasimme varusteemme – helppoa ja nopeaa, kun varusteita on vähän. Päivän etappi alkoi pyöräilyllä Seinäjoelle. Alkumatkasta oli pitkä pätkä pyörätietä, siis huoletonta polkemista. Maisemat olivat avarat eikä ollut mäkiä rasitteena. Harmaat pilvet menivät edeltämme ja olivat kastelleet tien, mutta niskaamme emme vettä saaneet. Lounaan nautimme paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa ja kiertelimme keskustaa pyörillä. Seinäjoella oli kesän turistisesonki – Tangomarkkinat. Reissun eka varustetappio osui Seinäjoelle. Timon juomapullosta tippui suojakorkki, mutta paikalliselta Tokmannilta löytyi uusi pullo. Tangoja emme jääneet kuuntelemaan, vaan hyppäsimme taajamajunan kyytiin ja jatkoimme matkaa Petäjävedelle. Olipa huolehtiva veturinkuljettaja. Hän avasi Petäjävedellä ohjaamon ikkunan ja kysyi, saimmeko kaikki varusteet mukaan ja toivotti hyvää reissua. Poikkesimme iltapalaostoksille paikalliseen marketiin ja kaupan pihassa paikallinen nuori tuli jututtamaan meitä reissustamme. Petäjävedellä oli Takomarkkinoiden viikonloppu ja kesän ainoa ulkoilmakonsertti. Hetken sitä kuunneltuamme suuntasimme Unescon maailmanperintöluettelon suojelualueella olevalle Lemettilän tilalle yöksi. Upea maatilan pihapiiri, jossa osa rakennuksista on 1800-luvulta. Yövyimme vanhan päärakennuksen yläkerran kesähuoneessa, jonka ikkunasta näkyi kaunis Jämsänvesi. Päivän kilometrit yhteensä 85 km.
Sunnuntaina nautimme aamupalan tilan vanhaan kivinavettaan tehdyssä ravintolassa. Petäjäveden vanhaan kirkkoon tutustuimme ennen Jumalanpalvelusta ja lähdimme polkemaan Jyväskylään. Keski-Suomesta löytyy mäkiä, joten polkeminen oli paljon vaihtelevampaa kuin Pohjanmaalla. Junaa odotellessa piipahdimme Toivolan pihalla neulefestarien jatkoilla ja löytyipä kiva kahvipaikkakin. Iltapäivällä matkasimme junalla Pieksämäen kautta Mikkeliin. Samaa matkaa kulkemassa oli vanhempi herra, jonka retkipyörän perässä oli pieni kärry. Pientä säätöä, kun meillä oli vierekkäiset pyöräpaikat ja lisäksi Pieksämäellä junan vaihto. Aurinkoisessa Mikkelissä suuntasimme ekaksi majapaikkaamme, vanhalla kauniilla kasarmialueella toimivaan hostelliin. Sivulaukut jäivät hostelliin ja lähdimme pikkureppujen kanssa syömään ja kaupunkikierrokselle. Naisvuoren näkötornista oli komeat maisemat ja löytyihän keskustasta ruokakauppakin. Kevyen pyöräilypäivän lukema oli 42 km.
Maanantaina starttasimme hyvän aamiaisen jälkeen aurinkoisen päivän etapille. Aluksi kierros Mikkelin torilla ja suunta kohti Anttolaa. Anttolan keskustassa teimme pienen turistikierroksen. Olihan kylä mulle tuttu noin vuoden takaa yö-suunnistuksen SM-kisoista. Löysimme vahingossa pienenpaikallisen leipomon, jonka tuoreita riisipiirakoita ei voinut vastustaa. Anttolasta jatkoimme kohti Puumalaa. Aika nopeasti opimme savolaisten maanteiden logiikan pyöräilijän näkökulmasta. Joka toinen alamäki on niin hurja, että tällainen arempi fillaristi joutuu vähän jarruttelemaan. Kun luulet pääseväsi mäen päälle, edessä onkin mutka ja ylämäki jatkuu edelleen. Jaloissa hapotti ajoittain ihan kunnolla, mutta kaikki mäet poljettiin ylös. Tehtiin tieltä 62 pieni sivupisto ja poikettiin Hurisalon Saleen, jossa on kauppa, terassikahvio anniskeluoikeuksin, jäätelöbaari, posti, apteekkipiste, Alko-noutopiste, Veikkaus, kopiopalvelu, kukkamyyntipiste, polttoainemyynti, Wc, vesipiste – kaikkea mahdollista, mitä Saimaan lomailijat voivat tarvita. Kauppa on avoinna vain toukokuun alusta elokuun loppuun, mutta päivittäinen aukioloaika on klo 6 – 24. Tien 62 maisemat ovat Puumalassa upeat – vesistöä, saaria, rantakallioita. Tuo tie on nimetty yhdeksi Suomen kauneimmista teistä ja maisemat voittavat Punkaharjunkin. Päivän etappi päättyi ennen Puumalan keskustaa olevaan Sahanlahti Resortiin. Vietimme hienon illan uiden, nauttien päivällistä rantamakasiinissa olevassa ravintolassa ja lueskellen ulkona rannassa. Tunnelmaan sopien pari höyrylaivaakin tööttäili satamaan tullessaan. Ja miten sattuikaan, että toisen höyrypaatin nimi oli Anja. Päivän pyöräilyt 69 km.
Tiistaina aamiainen nautittiin Sahanlahden terassilla Saimaan aurinkoisia maisemia katsellen. Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, koska meillä oli liput pyörälautalle, joka kulkee vain kahdesti viikossa. Tuohon oli parempi ehtiä, ettei mene koko viikon suunnitelmat sekaisin. Alkumatkasta tutustuimme Puumalan kirkonkylään. Taajaman jälkeen jätimme tien 62 ja jatkoimme pienempiä teitä kohti Lintusaloa. Tie kulki noin kymmenellä eri saarella ja välissä oli pengertietä ja siltoja. Maisemia olisi voinut jäädä ihailemaan vaikka joka saareen. Loppuosa matkasta oli pientä hiekkatietä. Tie päättyy Nestorinrantaan. Tuolla Lintusalon saaressa on asunut Juha Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä –laulun Nestori Miikkulainen. Aamupäivän pyöräilyn jälkeen oli mukavaa uida Saimaan kirkkaassa vedessä ja nauttia välipalaksi hyvät letut Nestorin lettubaarissa. Rantaan tuli molemmat Saimaan pyörälautat yhtä aikaa. Toinen tuli lännestä Hurissalosta ja toinen etelästä Taipalsaaren Sarviniemestä. Me jatkoimme matkaa Sarviniemeen m/s-Rastilla. Koko parin tunnin matkan tähystimme nähdäksemme norppia, mutta tuloksetta. Pyörälautta Rastin kapteeni kertoi, että edellisellä reissulla näkivät norpan. Lauttamatka oli hieno ilman norppiakin – lähes tyyni Saimaa, auringonpaiste, lämmintä noin 25 astetta ja upeat maisemat. Sarviniemestä poljimme Taipalsaaren keskustaan ja edelleen Lappeenrantaan. Tällä kertaa majoitus oli varattuna keskustan hotellista, jotta aamulla oli lyhyt matka junalle. Hotelli tarjosi pyörillemme lukitun sisätilan, joten ei tarvinnut pelätä olevansa entinen pyörän omistaja. Illalla kiertelimme vielä kaupungin keskustassa kävellen. Lappeenranta on viihtyisä kesäkaupunki, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Pyöräilyä kertyi 73 km, mukavasti kahteen osaan jaettuna, joten kevyesti sujui.
Keskiviikko alkoi junamatkalla Kouvolaan. Aamuun osui reissun toinen varustetappio – hotelliin unohtuneet pyörähanskat. Onneksi Kouvolan Prismasta löytyi uudet muutamalla eurolla. Kouvolaan emme tutustuneet perusteellisemmin. Googlella nopeasti pois keskustasta ja kohti Myllykoskea ja Inkeroista. Myllykosken jälkeen poljimme noin 10 km kahden päiväreissussa olleen pyöräilijän kanssa samaa tahtia ja he neuvoivat parhaan reitin Haminaan. Haminan keskusta on upea, ihan kuin ulkomailla olisi. Reserviupseerikoulu, Johanneksen kirkko, Marian kirkko, Bastioni, Suomen lipun tie (kaikki eri aikoina käytetyt Suomen liput saloissa), Raatihuone ja muut upeat rakennukset… katselemista riittää ympyriäisessä keskustassa. Haminasta jatkoimme vielä Karhulaan yöksi. Loppumatkasta sähläsin vaihteiden kanssa ja ketjut tippui eturattaalta. No problem. Sivulaukut irti, Timo käänsi pyörän nurin ja mä laitoin ketjut paikalleen. Tätä hetkeä varten on aina yhdet kertakäyttöhanskat vyölaukussa. Olipa sopiva paikka pysähtyä, kun tien vieressä sähkölinjan alla oli hurjan paljon isoja mustikoita. Karhulassa kierros keskustassa, iltapalaostokset ja tien varren motelliin yöksi. Motellin vessan peiliin katsoessa totesin, että taisi aamulla unohtua aurinkovoide kasvoista. Otsa ja nenä olivat punaiset, vaikka ei poikettukaan matkalla nähtyyn Pirtubaariin. Päivän kilometrit 79 km.
Torstain prologina ajoimme Karhulasta Kotkaan. Pari tuntia kului ihan turisteina tutustuen Sapokan vesipuistoon (katseltava, ei pulikoitava), Kivikotkiin (Suomalaisten kivilajien näyttely) ja Katarinan meripuistoon. Kotkasta jatkoimme Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukkia ihmettelemään. Hyvän lounaan jälkeen tutustuimme koko ruukkialueeseen, kahdeksankulmaiseen kirkkoon, jonka alttaritaulunon maalannut Helene Schjerfbeck ja A. Ahlströmin konttorimuseoon. Päivän toisen turistikävelyn jälkeen poljimme vielä Loviisaan. Majapaikka oli kaupungin keskustassa oleva retkeilymotelli, jonka ovet avautuivat koodilla. Illalla kiertelimme Loviisan keskustassa upeita vanhoja puutaloja ihaillen ja jätskillä herkutellen. Asuntomessut jätimme väliin. Pyöräilyä kertyi 67 km.
Vaatimaton majapaikkamme ei tarjonnut aamiaista, joten pakkaamisen jälkeen suunta kaupungin keskustaan toisen hotellin aamiaiselle. Pienen ylämäkipyöräilyn jälkeen olimme Myllyharjun päällä Kukkukiven näköalatornilla. Näkötorni on punaiseksi maalatusta valuraudasta rakennettu, jugendtyylinen torni ison kiven päällä. Suomen romanttisimmaksi mainittu näkötorni on rakennettu vuonna 1906. Maisemien ihailun jälkeen Google opasti meidät pois kaupungin keskustasta kohti Porvoota. Vuorossa oli seuraava kaupunki, jossa emme olleet aiemmin kunnolla kierrelleet. Lounaan jälkeen veimme sivulaukut majapaikkaamme, entiseen vanhainkotiin tehtyyn hotelliin ja jatkoimme tutustumista Vanhaan Porvooseen. Tuomiokirkon jälkeen kiersimme pienen luontopolun, piipahdimme muutamassa pienessä putiikissa, ihailimme vanhoja puutaloja ja jokirannan maisemia, kahvin ja teen kanssa maistuivat Runebergin tortut. Täyttä turistielämää koko iltapäivä ja ilta. Hyvin jaksoi kävellä, kun päivän pyöräilyt jäivät 45 kilometriin.
Lauantaina aurinko paistoi heti aamusta, joten oli mukava lähteä reissumme viimeiselle etapille. Poljimme Porvoosta Sipoon ja Keravan kautta Tuusulanjärven itärannan rantareitille. Miten ihmeessä Kerava voikin olla niin sekava, että tarvittiin Google opastamaan pois keskustasta. Järvenpäässä oli lounasaika ja löytyipä hyvää lohikeittoa ulkoterassilla nautittavaksi. Vielä viimeinen polkaisu tuttua reittiä Jokelan kautta Hyvinkäälle ja Kulmiksen terassille reissun päätöskahville ja –teelle.. Viimeisenä päivänä poljimme 72 km.
Näin kului yhdeksän päivää kotimaassa matkaten ja 606 km pyöräillen. Tälläkin kertaa säät suosivat, pyörät toimivat ja vältyimme haavereilta. Mihinkähän päin Suomea seuraavaksi suunnistettaisiin? Olisiko vuorossa Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala?
